Rantaan aamun kahlasin,
siel’ toivon nokkaan istahdin –
nyt ikävä tuo keinuttaa,
luot’ aallon merihevost' vaan –
mun jalkain juureen onneton,
sil’ surukin ja väsy on –
tuon yksinäisyys liikutti,
mua kaipuullaankin herätti –
”En jaksa enää kurottaa,
kun syvyys mua janoaa”
se sanoi hiljaa – uinahti,
koht’ sisin sen vain karahti –
ja valoks nous’ pien’ lehahti,
nyt kauneus sisält’ aukesi -
koht’ kultahiekkaa hepo käy,
siel’ missä murhetta ei näy -
nyt aallot ei lyö ikinä,
sit’ pient’ mik’ nyt on tähtenä.
”En jaksa enää kurottaa,
kun syvyys mua janoaa”
se sanoi hiljaa – uinahti,
koht’ sisin sen vain karahti –
”En jaksa enää kurottaa,
kun syvyys mua janoaa”
se sanoi hiljaa – uinahti,
koht’ sisin sen vain karahti
© Django de la Poppavati 2016
© Music and song/Musiikki ja laulu Pasi Hoteila
© Lyrics and graphic/Sanat ja kuvat Ismo Funke
