Ja taas avasin uupuneet
silmäni nähdä uusi tie.
Uusi uni – uusi valve.
Hämärässä hehkuva polku
seurata - vaivalloisesti
etenin kirkastuvaa
mutkaista matkaani.
Ensin polku tuntui
häikäisevältä seurata.
Mutkitellen se vei jalkojani
kuitenkin kautta aikain.
Lisää tienhaaroja liittyi
polkuun, lisäten kulun
kirkkautta.
Pikkuhiljaa silmät
tottuivat valoon
ja aloin nähdä pieniä yksityiskohtia –
merkkejä reunoilla
avuiksi ymmärtää.
Polku olikin valtava
kristallitunneli täynnä
häikäisevän kirkkaita,
lempeitä olentoja tukemassa
voipunutta etenemistäni.
Aavistus perilläolosta nosti
riemun ja kevensi askelta.
Polku valaistui täyttämään
kaikkeuteni pimeimmätkin
sokkelot – joita en aikoihin
ollut tiedostanutkaan.
Niistäkin löytyi vanha viisaus
lämmittämään kylmiä harteitani
jaettavaksi muillekkin eksyneille…
Olinkin jo perillä.
© Django de la Poppavati 2015
© Music and song/Musiikki ja laulu Pasi Hoteila
© Lyrics and graphic/Sanat ja kuvat Ismo Funke
