"Djangon synty"
Yksi aamu ajanalun,
ehtoo entisen maailman -
Jäänyt oli säde valon,
muru viimeinen maisemaan -
Pilkahtikin verso tuosta,
kohta kirkastui saraksi -
Nosti kasvot kaamon suosta,
katseen kajoksi kurotti -
Näki maisen myllättynä,
mustan maankin muronaan -
Koki hetken kylmättynä,
vaan peloille sylki purona -
~§~
Helo Wanhan Walopäisen,
kaamoksesta jo kumotti -
Sikis aatos hengessänsä,
alku kulkijan kurotti -
Syntyi matka sielun moisen,
hahmo hiljainen valottui -
Nosti Wanha Walopäinen,
sylistänsä sylkäisi -
käppyräisen olentoisen,
siinä sisältään synnytti -
Nosti elon ylisille,
hengen pieneen pihautti -
~§~
Kantoi Djangon hartehillaan,
maiseen laski luotunsa -
Antoi eväät polullekkin,
äänen sisään suotuisan -
Rytmin takoi tukoksista,
sielun sakean sisuista -
Toivon valon viimeiseksi,
viritti sanojen suloista -
Matkalaisen polun päässä,
ensi askel arkaillen -
tarinansa sävelistä,
kuroi kiinni liidon sen -
~§~
Saa sanasensa Django sen,
mil maisen täyttää kapisen -
tuon tahko alkaa hiostaa,
kai lauseet kertoo ilostaan -
Kun mylly jauhaa polullaan,
tuo elon joka solullaan -
se lauluihin ja liikkeisin,
kuin valon kaikkiin elimiin -
ja sylkee tulta sisinkin,
kun sana tarttuu säveliin -
Nyt lentää korkeel - liihottaa,
tuo sielu niin kuin aatos vaan.
