Django de la Poppavati & Melintus Pukstavilainen: 2016

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

"Avain IX"

Sä päiväni valoks’ niin muuttumaan sait -

ja yönikin sametiks’ halasit vain

sua sielustain irti en enää vaan saa

mun sydämein hehkuu, kuin palava maa

Niin kirkkain on kaste tää eloni tiel’,

sen sainkin sult’ voimaksi – sanaksi viel’

Tuon kerään mä maljaani sisimpähäin,

siit’ heijastan hohtoaan takaisin päin

Nyt kaaret luon porttien ovelle niist’,

on paikkakin kultainen lukolle siin

Sen kimeltäin avaimin avoimiks jätän

ja tulolles merkiksi säpittämättä

Kun tulet, sä kilauta kelloa näin,

sen pielehen portin mä jätän – jo vain

Sen tuike pien valoisa halaus jo on

ja muistan taas laulusi menneetkin nuo

Siis astu jo Eedeniin hymyissä suu,

mun tarhaani istuta kirsikkapuu

lauantai 15. lokakuuta 2016

"Kalvain kynsin käsikkäin"

Yön sydän synkkä - yksin on,

kaks lasta - valon, varjon -

Saa mutkaist’ kalsaa polkuaan

nuo matkata viel’ valoon -

Kai tuolla kaukain’ toivo on,

vaan malka mustan murheen -

vie synkkää tietään pimeään,

tuon’ labyrinttiin korven -

Kaks kättä toisist’ valon saa,

kun kalvain kynsin käsikkäin -

nuo rakkaat toisiins’ puristaa

ja uumenistaan sisun nupun vielä nostaa vaan…

Voi varjo viedä valon pois,

voi sana kuivuu liitoon -

Mut kahden sielun - pienenkin,

tuo tuki tuo vain valon.

Kaks kättä toisist’ valon saa,

kun kalvain kynsin käsikkäin -

nuo rakkaat toisiins’ puristaa

ja uumenistaan sisun nupun vielä nostaa vaan…

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Syö sieluin yöstä pimeyden,
tuo kajon nostaa ain -

kun päästää palon vapauteen,
sen toivon miekal' vain -

siin' kohtaakin jo vastetta,
siel' sieluin lohikäärmein -

Mut' sisuin kalpaa tanaan lyö,
se mustan kalttaa haavein -

Mik' värssyy rujoo punookin,
se kiertää kaukaa toivon -

ja luulee saavan saaliinkin -
  mun sisimpäni raivoon -

  Mut' turhaa haroo kehno tuo,
  vain tyhjän pivoons' aarteeks' -

  saa haukata vain karttuain,
  mink' nostan valon vaateeks'

Jo melkein myötätunnostain',
sen kärsimyksen poistan -

mut' luojain tahto suurempi,
on sisimpäni aate -

Se herää aamun usvasta
ja hiipuu uuteen heloon -

ja kurkottaakin taivaalle,
taas nostaa hahmoin eloon -

Jo hengähtää saa väsy tää
ja sijal' laskee siipeins' nää -

mist' matkain eväät kasvatin,
niin mustaan tuoksuun maan,

sinne asti askelein kantaa,
mille toivoni myöten antaa.

Mik' värssyy rujoo punookin,
se kiertää kaukaa toivon -

ja luulee saavan saaliinkin -
  mun sisimpäni raivoon -

  Mut' turhaa haroo kehno tuo,
  vain tyhjän pivoons' aarteeks' -

  saa haukata vain karttuain,
  mink' nostan valon vaateeks'

© Django de la Poppavati 2016

© Music and song/Musiikki ja laulu Pasi Hoteila
© Lyrics and art/Sanat ja kuvat Ismo Funke
© Quitar/Kitara Tomi Isoviita
© Djémbe Petri Vilen

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

"Taas"

Saatat minut
matkaani viimeiseltä
laiturilta. Muistoni
jää hyvästiksi,
enkä enää palaa…

Uudestaan kun taas
kohtaamme – Ei
vanhasta ole
jäljellä mitään
tunnistettavaa

Valon matka
on pessyt pois
kaiken vanhan –
kuitenkin tartumme
toisiimme taas, kuin

emme ikinä olisi
erossa olleetkaan –
vanha laulu
uusin sävelin
alkaa taas…

© Django de la Poppavati 2016

© Music and song/Musiikki ja laulu Pasi Hoteila
© Lyrics and graphic/Sanat ja kuvat Ismo Funke

maanantai 14. maaliskuuta 2016

"Turhaan"

Jos olisit kertonut,
että tiesi on toisaalla

olisin vienyt sanani
muuhun maahan ja

kasvattanut niistä
kenties uuden puun

kiivetä ylös perille
jollekkin toiselle,

joka ei tiedä
mistä yö alkaa
ja mihin päivä loppuu.

Mutta koskaan ei voi
tietää pitääkö sitä

tippua ja kuinka
korkealta, ennen

kuin sen ymmärtää,
miksi sitä on syntynyt.

Onneksi siihen löytyy
aina sielun opas

näyttämään, mihin
suuntaan matkaa

on jatkettava.

Jos olisit kertonut...

© Django de la Poppavati 2016

© Music and song/Musiikki ja laulu Pasi Hoteila
© Lyrics and graphic/Sanat ja kuvat Ismo Funke

tiistai 9. helmikuuta 2016

”Löydetty”

Kun löytää oman itsensä,
ei eksy pimeyteen enää –

sit’ rakkaus sisält’ löytäjän,
tuo antaa muille majakan –

Kun löytää oman itsensä,
ei eksy pimeyteen enää –

sit’ rakkaus sisält’ löytäjän,
tuo antaa muille majakan –

Se sisin mik’ on sydämen,
tuo valoins’ harvoin mielehen –

on ymmärrys niin taipunut,
et täky elon polun nyt –

vie tahdon opin syöveriin,
mist’ kaivaa täytyy valo esiin –

tuo vahvistaa taas sieluukin,
sen laulun uusiin maisemiin –

Kun löytää oman itsensä,
ei eksy pimeyteen enää –

sit’ rakkaus sisält’ löytäjän,
tuo antaa muille majakan –

Kun löytää oman itsensä,
ei eksy pimeyteen enää –

sit’ rakkaus sisält’ löytäjän,
tuo antaa muille majakan –

Jot’ auvo lempee johdattaa,
luo kutsuu valonkantajaa –

taas vahvuus siinä leviää,
kun toinen iloonkin törmää –

ja sitten kaivaa sisintään,
tuon nyt sit löytää sisältään.

© Django de la Poppavati 2016

© Music and song/Musiikki ja laulu Pasi Hoteila
© Lyrics and graphic/Sanat ja kuvat Ismo Funke

perjantai 5. helmikuuta 2016

"Merihevonen"

Rantaan aamun kahlasin,
siel’ toivon nokkaan istahdin –

nyt ikävä tuo keinuttaa,
luot’ aallon merihevost' vaan –

mun jalkain juureen onneton,
sil’ surukin ja väsy on –

tuon yksinäisyys liikutti,
mua kaipuullaankin herätti –

”En jaksa enää kurottaa,
kun syvyys mua janoaa”

se sanoi hiljaa – uinahti,
koht’ sisin sen vain karahti –

ja valoks nous’ pien’ lehahti,
nyt kauneus sisält’ aukesi -

koht’ kultahiekkaa hepo käy,
siel’ missä murhetta ei näy -

nyt aallot ei lyö ikinä,
sit’ pient’ mik’ nyt on tähtenä.

”En jaksa enää kurottaa,
kun syvyys mua janoaa”

se sanoi hiljaa – uinahti,
koht’ sisin sen vain karahti –

”En jaksa enää kurottaa,
kun syvyys mua janoaa”

se sanoi hiljaa – uinahti,
koht’ sisin sen vain karahti

© Django de la Poppavati 2016

© Music and song/Musiikki ja laulu Pasi Hoteila
© Lyrics and graphic/Sanat ja kuvat Ismo Funke