Sä päiväni valoks’ niin muuttumaan sait -
ja yönikin sametiks’ halasit vain
sua sielustain irti en enää vaan saa
mun sydämein hehkuu, kuin palava maa
Niin kirkkain on kaste tää eloni tiel’,
sen sainkin sult’ voimaksi – sanaksi viel’
Tuon kerään mä maljaani sisimpähäin,
siit’ heijastan hohtoaan takaisin päin
Nyt kaaret luon porttien ovelle niist’,
on paikkakin kultainen lukolle siin
Sen kimeltäin avaimin avoimiks jätän
ja tulolles merkiksi säpittämättä
Kun tulet, sä kilauta kelloa näin,
sen pielehen portin mä jätän – jo vain
Sen tuike pien valoisa halaus jo on
ja muistan taas laulusi menneetkin nuo
Siis astu jo Eedeniin hymyissä suu,
mun tarhaani istuta kirsikkapuu
© Django de la Poppavati 2016
© Music and song/Musiikki ja laulu Pasi Hoteila
© Lyrics and art/Sanat ja kuvat Ismo Funke
