Yön sysi kun lauluin mun
kiveks’ niin salpaa –
Voi, kaivaa taas syvältä
masennus kalpaa –
ei ruoska tää kirkkain
ain kammoa karta
ja joskus vaan nouseekin
ammost’ tuon valta.
Vaan kohtaa nyt synkin
tään toivoni helon –
Ei kestäkkään kauan,
kun aistinsa teloo.
Ja nyrpeenä nokkansa
valolle niistää,
voi viihtyy ei päivössä,
lempeyden kiistää.
Voi mitenkä tuota nyt
moiselle sanois –
tuon synkistä synkimmäl’
aatokseen takois –
”Mee takas, oot rakas,
jos tekos’ teet paikal’-
mut tää ei se hetki
oo - väärä on taival –
Kun nähdään me päivällä
kohdataan yössä –
sunk’ voimasi kasvus’
on pimeyden työssä.
Et enää mua saata sä
orjaksi ottaa, vain
viittasi sivallus
enää mua mottaa.”
Nyt päivällä nähdään
ja silmäimme kohtaa,
mut musta tuo voimasi
voittajans’ ottaa -
Eik’ enää saa hampaillaan
otettaan luistain –
Vain kirkkaus tuo ilon
se niskastain puistaa.
© Django de la Poppavati 2015
© Music and song/Musiikki ja laulu Pasi Hoteila
© Lyrics and graphic/Sanat ja kuvat Ismo Funke
