Kaikkeuden virrassa tikkuna tahdon,
mä elonkin patona väylääni tahkoon -
saan saheissa levätä, ymmärtää hiukan -
ja valaista pollaani - nuhjuista, piukkaa -
Yö ammentaa sisintäin, pyörittää pientä,
saa pyörteille sisimpäin, sekottaa mieltä -
Niin nostaakin mielestäin murheet ja pelot,
mitk kaukana menneessä olikin eloin -
Nyt kärventää jalkoja, pakottaa juoksuun,
rauhaisan sisimmän piiskaa taas syöksyyn -
Atlaksen huippu vain muistona enää,
kun karvaita kokemain kiveäin kerään -
Tuon matkan jo osaankin ulkoa aivan,
pituuskaan siinä ei mitenkään vaivaa -
Kun tiedän - ain polkuni uudestaan kelaan,
ja toisille lauluilla viestejä selaan -
Tään tarinan uudestaan taas nyt mä vienkin,
jos jossain se sytyttää sydämen liekin -
tai avata oven saa uuteen kaikkeuteen..
Näin sanani kannan taas uudestaan maiseen.
© Django de la Poppavati 2014
© Music and song/Musiikki ja laulu Pasi Hoteila
© Lyrics and graphic/Sanat ja kuvat Ismo Funke
